Kyynisyydestä kauas ja varjoista valoon

Kyynisyydestä kauas ja varjoista valoon

Hesarissa oli tänä aamuna Jussi Pullisen kolumni kyynisyydestä, joka oli asiaa joka sanalta. Tunsin samalla myös piston sydämessäni. Olen ollut joissain asioissa kyyninen, mutta teksti oli sopiva herätys vuoden ensimmäiseen maanantaiaamuun. Aionkin ottaa kompassista uutta suuntaa  tänä vuonna ja suhtautua uusiin asioihin enemmän positiivisesti ja ennakkoluulottomasti. Tämä olkoon uuden vuoden lupaukseni.

Toinen asia, mikä ruokki (jälleen) ajatuksia, oli presidentti Niinistön uudenvuoden puhe. Suomen 100-vuotisjuhlavuosi starttasi, joka on juhlan aihe mitä suuremmissa määrin, mutta olen samaa mieltä presidentin kanssa varjoista. Elämme monella tapaa maailman parhaimmassa maassa, mutta meillä on varjoja yhteiskunnassa, mitkä tulisivat saattaa takaisin valoon.

Yle kertoi eilen Yrjö Timosesta, jonka tytär kuoli tulipalossa Yhdysvalloissa. Hänen tyttärensä vastusti avoimesti rasismia ja teki vapaaehtoistyötä auttamalla pakolaisia. Kiitos siitä oli vihaa ja uhkailua sosiaalisessa mediassa. Vihapuhetta levittävät ovat jopa julkisesti iloinneet Timosen tyttären kuolemasta. Onko tämä yhteiskuntamme kuva? Pitääkö meidän hyväksyä sanavapauden nimissä tällaista? Ei pidä ja toivottavasti nämä rasistit saadaan vielä vastaamaan teoistaan. Ehkä tässäkin asiassa voisi lainsäädäntöä vielä päivittää enemmän tähän päivään ja antaa viranomaisille tehokkaampia keinoja ja resursseja vihapuheen kitkemiseen.

Poliisin tavoite kieltää uusnatsien toiminta Suomessa on askel oikeaan suuntaan ja toivottavasti se ei tyssää perustuslain pykälien tulkintoihin.

Vihapuhetta levittävillä ovat asiat menneet varmasti monella tavalla pieleen tai elämä ei ole yksinkertaisesti sitä, mitä he siltä ovat odottaneet. Harvemmin tyytyväisillä ja onnellisilla ihmisillä on tarvetta vihata tuntemattomia ihmisiä niin tunteella.

Presidentti Niinistö puhui viisaasti vanhasta teemasta uusin sanoin. Teema kaveria ei jätetä, pätee yhä tänä päivänä, vaikka sodassa emme olekaan. Presidentin sanoin auttamalla muita autat myös itseäsi. Avun ei tarvitse olla aina rahaa, muitakin keinoja on.

Suomen 100-vuotissyntymäpäivän koittaessa joulukuussa olemme kaikki varmasti miettineet tai vastanneet kysymykseen, mitä se sinulle merkitsee. Suomi taisteli yhtenä kansana itsenäisyytensä puolesta. Silloin vastassa oli Stalin ja Neuvostoliitto. Nyt maailma näyttää varsin erilaiselta, meitä ei kukaan uhkaa ja on käsittämätöntä, että sotaa henkensä edestä pakenevia vastaan jotkut haluavat taistella.

Pidetään huolta toisistamme ja autetaan pakolaisia sekä varjoissa kulkijoita. Se on ainoa tie yhteiskuntamme parempaan vointiin.