Mistä suomalaisille töitä?

Mistä suomalaisille töitä?

Suomessa on pystypainittu viimeiset pari vuotta talouskasvun eteen. Arkadianmäen molskin ympärillä ovat kaikuneet väsymiseen asti sanat kilpailukyky, tuottavuusloikka, sote ja yhteiskuntasopimus. Ennen pääsi aina sahalle töihin, jos ei muuta löytynyt.

Maamme hallituksella on keväällä edessä kuuluisa puolivälin krouvi. Voi olla tiskillä jonoa. En voi kiistää, etteikö yritystä suunnan muutokseen ole ollut, päinvastoin. Neljä vuotta on kuitenkin lyhyt aika toteuttaa isoja muutoksia, mutta yllättykäämme iloisesti jos talous onkin kasvussa ja työllisyysaste 72 prosenttia keväällä 2019. Räksytys ja syyllisten etsiminen käynnistyi kuitenkin jo ennen hallitusohjelman painomusteen kuivumista. No, ei ole demokratiaa ilman oppositiota.

Marras-joulukuun vaihteessa Helsingissä on ollut koolla start-up yritysten kokoontumisajo nimeltä Slush. On hatunnoston arvoinen saavutus, että Suomeen on syntynyt maailmanlaajuisesti suurin tapahtuma, jossa hupparihörhöt hurmaavat rahoittajia. Moni on povannut start-uppeja jopa Suomen työllisyyden pelastajiksi. Pelkään pahoin, että tapahtuman nettohyöty jää Helsingin hotellien ja ravintoloiden kassaan, mikä on tietysti hieno juttu. Heille. Toivottavasti olen väärässä.

Uskallan ennustaa, että start-upit, jollainen Roviokin aikoinaan oli, eivät tule ratkaisemaan Suomen työttömyysongelmaa. Suomalaisille hyvä asia Roviossa on toki sen tänne, ainakin toistaiseksi jäävät verorahat, mutta sen työllistävä vaikutus Suomessa on vain noin 200 henkilöä.

Vaikka Suomeen syntyisi 10 uutta Roviota, tarvitsemme muutakin. Teollisuuden työpaikat synnyttävät suoran työllistymisen lisäksi niitä kuuluisia kerrannaisvaikutuksia. Yksi suora työpaikka merkitsee yleensä vähintään kahta, jopa kolmea välillistä työpaikkaa alihankinnassa. Yksi uusi 50 henkilöä työllistävä teollisuusyritys voi synnyttää 150 uutta välillistä työpaikkaa. Suurimpina alueina kunnossapito ja logistiikka. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Moni kunta Suomessa sinnittelee yhden tai kahden merkittävän yrityksen voimasta. Ajatelkaapa vaikka Kemiä, Imatraa tai Lappeenrantaa ilman metsäyhtiöitä. Biotalousintegraatteja. Kasvukeskusten ulkopuolellakin on elämää. Ja lisää on tulossa.

Karvisen Jouko myönsi Kemijärven sellutehtaan sulkemisen olleen huono päätös. Valtionyhtiö Vapolla meni pupu pöksyyn Kemin biojalostamoa suunnitellessa. Nyt valtion miehet kilpaa halajavat tänne uusia biojalostamoita. Näyttää siltä, että rohkeat kiinalaiset tulevat ja korjaavat tilanteen sekä Kemissä että Kemijärvellä. Hieman ironista, että Karvinen päätti sittemmin rakentaa tehtaan Kiinaan. No, nyt ovat Storalla jo toiset miehet remmissä.

Pitäkäämme kiinni siitä osaamisesta mitä meillä on ja kehittäkäämme siitä lisää. Korvien välissä, metsässä, tunturissa tai pelloilla. Olemme pieni pohjoinen kansa ja tarvitsemme kaikki keinot käyttöön.

Antti Ratia