Home makea home

Home makea home

Suomea jälleenrakennettiin sotien jälkeen ensin puusta ja myöhemmin betonista, kun tuli kiire. Viimeisen 10 vuoden aikana tunnit ovat tulleet täyteen useiden 70- ja 80-luvun tuotosten osalta. Trendi on valitettavasti ollut huolestuttava. Mitä uudempi talo sitä nopeammin ongelmat ovat alkaneet. Ennen tehtiin vähemmän kiireellä, ilman muovia ja koneellista ilmanvaihtoa. Rakentamisen suhteen voisimme kiivetä takaisin puuhun. Tai ainakin nojata niihin enemmän, jos ei enää jaksa kiivetä.

Lehdet pullistelevat uutisia sisäilmaongelmaisista kouluista, työpaikoista, terveyskeskuksista, päiväkodeista, virastoista ja kirjastoista. Parin vuoden ikäisistä rakennuksista revitään lattioita auki. Ongelman kaava on ollut: Kiire + betoni + muovimatto = Ongelma. Lukumääräisesti paljon suurempi ongelma on kuitenkin suomalaisten kotien home- ja sisäilmaongelmat. On arvioitu, että joka neljännessä suomalaisessa talossa on jonkin asteinen sisäilma- tai homeongelma.

Duodecimin 27.9.2016 julkistettu Käypä hoito -suositus kosteus- ja homevaurioista oireileville potilaille suosittelee kosteusvaurioiden korjaamista, koska sillä voidaan ehkäistä hengitystieoireita ja ylläpitää rakennuksen kuntoa. Se antaa varmasti paljon iloa vastaanotolle tulleelle potilaalle. Suosituksessa sanotaan myös: ”Syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat”. Veikkaan, että nämä uudet suositukset herättävät vilkasta keskustelua monessa suomalaisessa koulussa, kodissa ja työpaikassa. Mielenkiintoista tässä on se, että ohjeen tehneiden lääkäreiden mielestä jotain ei voi olla olemassa, jos ei ymmärretä ensin miksi se on olemassa.

Erehdyimme ostamaan vaimoni kanssa yhden ongelmapesäkkeen. Se ilmojen viiletessä sieraimiin tulvinut maakellarin haju käynnisti kolmivuotisen tapahtumaketjun, joka opetti minulle paljon taloyhtiöistä, rakentamisesta, lääkäreistä, Suomen oikeuslaitoksesta, lakien soveltamisesta ja ihmissuhteista. Ennen asuttiin metsässä, sammaleen ja jäkälänkin kuuluu kasvaa seinässä, emme vain olleet sitä aikaisemmin tajunneet. Tiedän miltä tuntui asua homeisessa rivitaloasunnossa. Silmiä kirveli ja kurkkua ärsytti, lattialla kulkivat ahkerat muurahaiset ja torakat tuleva sukupolvi mukana munapussissa. Avara luonto tuli porstuaan ja tutustuimme hyönteisystäviimme. Siististi sisätiloissa.

On merkillistä, että yllättävän moni uskoo rakennusten tulevan toimeen vuosikymmenien ajan ihan itsestään. Lisäksi on merkillistä, että asutaan vaikka maakuopassa, mutta Datsunin öljynvaihto tehdään kyllä ajallaan. Ammatti-isännöitsijät tietävät ainakin teoriassa, mitä rakennusten huolto-ohjelmaan kuuluu. Eniten huoltotoimet kanittavat lukuisissa talkoilla huollettavissa pienissä taloyhtiöissä. Tehdään jos tehdään, mahdollisimman pienellä rahalla ja sitten vasta, kun on ihan pakko.

Onneksi maassamme on jo varsin paljon homevaurioiden tutkimukseen ja korjaamiseen erikoistuneita todellisia ammattilaisia, niin ihmisiä kuin nelijalkaisia parhaita ystäviämme auttamassa. Heillä ei tule työt loppumaan. Toivo elää myös siinä, että lakeja muutetaan ja kehitetään suojaamaan paremmin elämämme suurimpia hankintoja. Toistaiseksi asuntojen myyjät ja kiinteistövälittäjät ovat vastuussa ei juuri mistään. Myöhäisherännäiset taloyhtiötkin alkavat harkita toimenpiteitä vasta terveystarkastajan ja viimeistään hovioikeuden päätöspaperit kourassa. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ole enää voittajia, vaan kaikki ovat hävinneet. Paitsi asianajajat.

Toivotan suurempia voimia kaikille teille, jotka joutuvat taistelemaan oman kotinsa, koulunsa tai työpaikkansa terveen sisäilman puolesta.

Antti Ratia