Demokratiaa apinan vuonna

Demokratiaa apinan vuonna

Niin siinä kävi. Tuli iso trytky. Trumpista tuli äänivähemmistöllä USA:n presidentti. Sellaista on sikäläinen kahden puolueen demokratia. Norsu vastaan aasi. Jotenkin nuo republikaanien ja demokraattien tunnukset kuvasivat tänä vuonna ehdokkaita hyvin. Ymmärrän niitä amerikkalaisia, jotka olisivat halunneet olla äänestämättä kokonaan, ja niitä jotka pettyivät vaalitulokseen.

Kiinalaisessa horoskoopissa on meneillään apinan vuosi. Se päättyy tammikuun lopussa, joten jännityksellä odotan, mitä pulpahtaa loppuvuonna pintaan. Tuliapinan vuosi merkitsee yllätyksellisyyttä ja mahdottomasta mahdollista. Käsi sydämellä, kuka veikkasi viime syksynä, että vuonna 2016 Britannia eroaa EU:sta ja Trumpista tulee USA:n presidentti. En minä ainakaan. En ole uskonut horoskooppeihinkaan, mutta kiinalaiset näyttävät olevan kartalla.

Trump kertoi käyttäneensä kampanjointiin 100 miljoonaa dollaria. Hänelle ehkä pikkurahoja, mutta siinä on USA:n presidenttiyden hinta. Käteisen lisäksi rasisimi ja valehtelu olivat voiton avaimet.

Amerikkalainen unelma merkitsee ennen kaikkea menestystä, valtaa, rahaa ja ostovoimaa. Trumpilla on kaikkea jo, mutta presidenttiyden myötä valta nousee vähintään toiseen potenssiin. Vaalien aikana Trumpin tekemät lupaukset odottavat toteuttamistaan, mitä moni odottaa pelonsekaisin tuntein.

Ensimmäisissä vaalien jälkeisissä haastatteluissa on kuitenkin nähty viileämpi liikemies, ilmasto voi kuitenkin vielä lämmetä jos bisnekset sitä vaatii. Mutta Clintonit ovat sittenkin mukavia ihmisiä ja Obamankin kanssa oli mukava jutella. Vaali- ja pukuhuonepuheita vain.

Huomio on syksyn ajan ollut Atlantin tuolla puolen ja tilanne tällä puolen on jäänyt enemmän taka-alalle. Pakolaisia on yhä liikkeessä ja heitä hukkuu parhaillaan Välimereen. Useassa Afrikan valtiossa kytee uusia ja vanhoja ongelmia. Syyrian sodassa ja Isisin vastaisessa taistelussa menehtyy lisää siviilejä joka päivä. Ukrainan itäosa on yhä kriisialuetta. Nähtäväksi jää Trumpin suhtautuminen Venäjään ja maailmaan kriisien hallintaan.

Mitä sitten kuuluu demokratialle Euroopassa? Turkki jatkaa puhdistuksia ja astelee kohti diktatuuria. Vielä jokin aika sitten puhuttiin Turkin EU-jäsenyydestä. EU on ulkoistanut pakolaisten vastaanottoa Turkin harteille, maalle joka polkee demokratiaa maan rakoon ja on itsekin sekasorron tilassa. Mutta Antalyan rantalomaa ei jätetä väliin, kun se Turkki on niin ihana. See no evil, hear no evil, speak no evil.

EU:n jäsenvaltio Puola käpertyy konservatiivihallinnon myötä yhä enemmän itseensä ja liberaali demokratia natisee sielläkin liitoksissaan. Hallinto keskittää itselleen lisää valtaa uudistamalla perustuslakia mieleisekseen. Siinä ovat kyytiä saaneet niin tuomarit, valtionyhtiöiden ja -hallinnon hankalat työntekijät kuin sikäläisen yleisradion toimittajatkin. Luottamusta ulkomaailmaan ei ole itään eikä länteen.

Myös Unkarissa demokratia ja riippumaton media alkaa olla kohta muisto vain. Veljeskansamme hallitus on jopa ostanut ulkomaisessa omistuksessa ollutta oppositiomediaa haltuunsa. Päivän sanat ovat populismi ja nationalismi. EU-valtio se on Unkarikin. Yhteistä Puolan kanssa on myös kajoaminen perustuslakiin ja tuomioistuimien toimintaan. Toisen maailmansodan aikaista historiaa haluttaisi myös kirjoittaa uusiksi. Käsittämätön trendi 2010-luvun Euroopassa.

Meillä Suomessakin uutisoidaan opposition huolenaiheista. Joukko edustajia pahoitti hiljan mielensä, kun pääministerillä oli valtionyhtiön nimellä varustettu pipo ja suojavaatetus uutisissa. Maailma ei valmistu. Trytkystä huolimatta. Päätän paatokseni täältä tähän.

Antti Ratia